Skriv ut

on .

Suomen kieli

suomenlippu

Kielemme on suomalais-ugrilainen kieli ja kuuluu täysin eri kielikuntaan kuin esimerkiksi ruotsi, englanti ja saksa. Muita suomalais-ugrilaisia kieliä ovat unkari (noin 15 milj. puhujaa), viro (n.1 milj.) sekä Ruotsissa vähemmistökielen aseman saaneet saame (n.30 000), ja meänkieli (Tornionlaaksossa puhuttu suomen kieli).
Suomen kielen puhujia on maailmassa yli 5 miljoonaa.

 

Lisätietoja suomen kielestä Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen sivuilta.

Vaikea kieli?

Suomen kieltä väitetään usein vaikeaksi kieleksi. Me itsekin olemme ehkä hieman 
ylpeitä 15 sijamuodostamme ja siitä, että osaamme käyttää niitä. Suomea moititaan myös siitä, että sanat ovat pitkiä. Yksitavuisia sanoja suomessa on noin 100, kun niitä esimerkiksi saksassa on n.2000.
Yleisimmät suomen kielen sanat ovat kuitenkin perusmuodossa 2-4 –tavuisia. Se että  suomen sanat usein ovat kovin pitkiä, selittyy sillä että suomi on ns. agglutinoiva  eli  jatkomuotoinen kieli. Germaanisissa ja romaanisissa kielissä käytetään prepositioita ja muita pikkusanoja ilmaisemaan eri asioita. Suomen kieli kasaa kaikki nämä aspektit sanan loppuun.

Esim. auto-ssa                   'i bilen'
auto-i-ssa                         'i bilar/na'
auto-i-ssa-si                      'i dina bilar'
auto-i-ssa-si-kin                 'i dina bilar också'

            epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänköhän?

Suomen kieli on kuitenkin monessa suhteessa helpompi kuin esim. ruotsi ja englanti:
- suomessa on vain yksi 'hän'-sana 
- suomessa on yksi aikamuoto vähemmän, koska futuuri puuttuu
- sanajärjestys on lähes aina suora
- artikkelia ei tarvita, koska kaikki substantiivit ovat samaa sukua

Ääntäminen

Suomen kielen sanat eivät ala koskaan konsonanttiyhtymällä. Tästä syystä monien suomalaisten on vaikea oppia ääntämään ruotsia, jossa vilisee sananalkuisia konsonanttiyhtymiä: skr-, str-, spr-, gr- jne.
Lainatessaan tällaisia sanoja suomen kieli on reippaasti pudottanut pois "ylimääräiset" konsonantit, jolloin ’strand’ saa asun ’ranta’, ’skåp’ on ’kaappi’ jne.

Suomen kielen ääntämiselle on ominaista se, että sitä puhutaan lähes samoin kuin kirjoitetaan. Konsonantit b, d, g, f ja erilaiset suhuäänteet ovat myös vieraita suomen  kielelle, minkä vuoksi monet englannin ja ruotsin sanat ääntyvät huonosti suomalaisen  suussa. Meillä kun on vain yksi s-äänne!

a e i o u y ä ö 

Tyypillistä suomen kielelle on vokaalien runsaus konsonantteihin verrattuna. Suomi on tunnetuista ja tutkituista kielistä ainoa, jossa on enemmän vokaaleja kuin konsonantteja. 100 vokaalia kohden kielessämme on 96 konsonanttia. Esimerkiksi ruotsin kielessä konsonantteja on vastaavasti 161, italiassa 108 ja saksassa 177.

Lainasanat

Suomalaiset ovat usein ylpeitä siitä, että kieleemme ei suin päin hyväksytä ulkomaisia lainoja, jotka eivät sovellu kielemme äännerakenteeseen. Kun ’containerit’ ja ’radarit’ ilmestyivät maailmanlaajuiseen käsitteistöön, suomalaiset kielimiehet löysivät oitis näille sanoille aidot  suomalaiset vastineet: ’kontti’ ja ’tutka’. Nämä sanat olivat jo olemassa suomen kielessä; niille vain keksittiin uudet käytöt. Muita kansainvälisiä puhelsanoja kuten ’telefon’, ’telegram’ ja ’telegraf’ ei myöskään huolittu suomeen; niissähän on suomelle vieraat äänteet ’f’ ja ’g’. Meille sopivat paljon paremmin ’puhelin’, ’sähke’ ja ’lennätin’. Samanlaisia esimerkkejä ovat ’fabrik’ –’tehdas’ ja ’plast’ – ’muovi’. Televisio sentään pääsi niin linnaan kuin mökkiin, koska se äänteellisesti sopii myös suomalaiseen suuhun.

Suomen kieli on vuosisatojen saatossa lainannut tuhansia sanoja muista kielistä. Varhaisimmat lainat ovat balttilaisia ja muinaisgermaanisia. Sen jälkeen olivat vuorossa venäjä ja ennen kaikkea ruotsin kieli. Tullessaan suomen kieleen nämä sanat ovat useimmiten saaneet asun, joka melko tehokkaasti kätkee niiden alkuperän (ks. aiemmin mainittu ’strand’ – ranta).

On paljon myös sellaisia sanoja, jotka ovat tulleet kieleemme ruotsin kielen kautta  ja jotka ruotsalainenkin ymmärtää helposti.
Tässä muutamia esimerkkejä: appelsiini, kahvi, riisi, sokeri, tomaatti, viini, pankki, posti, tunneli, kuppi, paketti, paperi, penkki ja monia muita.

Suomen kieli Ruotsissa

Ruotsissa on suomea puhuttu jo vuosisatoja. 1700-luvulla neljäsosa Ruotsin koko väestöstä oli suomea puhuvaa. Nykyään arvioidaan Ruotsissa olevan suunnilleen 300 000 suomenkielistä asukasta. Suur-Tukholman alueella asuu tiettävästi noin 150 000 ihmistä, jotka ovat syntyneet tai joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt Suomessa ja luultavasti lähes puolet heistä osaa suomea jonkin verran.sve-fin

Ruotsinsuomalaiset ovat huolissaan kielensä eloon jäämisestä. Nuoret käyvät yhä enemmän koulunsa täysin ruotsinkielisessä ympäristössä. Suomenkielisiä 
vapaakouluja  Ruotsissa on vain yhdeksän eikä niiden yhteinen oppilasmäärä ole kovin suuri. Suomenkielisiä luokkia on vielä olemassa muutamia, mutta verrattuna 1980-luvun tilanteeseen, niiden lukumäärä on häviävän pieni. Mitä mahdollisuuksia jää jäljelle? Äidinkielen opetus oppituntien ulkopuolella on yksi mahdollisuus. Tukholman kunnassa tähän opetukseen osallistuu noin 650 oppilasta, ja lukumäärä on pysynyt lähes samana useamman vuoden ajan. Tämä opetus, jota on parhaimmillaan 1,5 tuntia viikossa oppilasryhmää kohden,  ei  kuitenkaan riitä, elleivät vanhemmat ole todella aktiivisia ja huolehdi jälkikasvunsa kielen kehittymisestä.

Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon. Seuraavassa muutamia linkkejä: 
Kaksikielisyys - lahja ja haaste

     Ulla Högstedt     Vappu Nuutinen